tiistai 18. heinäkuuta 2017

Taas on zen kateissa

Kovasti yritän ajatella positiivisesti kesän keleistä että ainakaan koirilla ei ole liian kuuma eikä kaivosta takuulla lopu vesi. Mutta kyllä nämä viime kesien kelit (tästä kesästä puhumattakaan) aiheuttavat kiukun sekaista turhautumismasennusta. Viime viikolla öisin laski lämpötila hallalukemien lähelle - keskellä heinäkuuta. Päivälämpötilatkaan eivät ole hurmanneet satunnaisia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Pionit kukkivat kyllä ihmeen kauan ja kerrankin niin että emme olleet mökillä koska ne olivat kolmatta viikkoa myöhässä kukinnasta. Kukkaloiston lopetti lyhyeen rankka raesade eilen. Liljat ovat sinnitelleet hyvin tähän asti, mutta nyt alkaa märkä ja kylmä sää vaikuttaa niihinkin.

Toisaalta: kaalit ovat putipuhtaita, niissä ei ole minkään sortin öttiäisiä. Ei edes etanoita. Kaikki kasvu on myöhässä, mutta kukat kukkivat pitkään viileän sään ansiosta.

Myyrien bileet jatkuvat yhä, kasvimaan reunalta on pensaiden (myös marjapensaiden) kuolonprosentti noussut uuteen huippuunsa ja perunaa nostan luultavasti taas saman verran kuin istutin, niissäkin sitten mukana somia pikku talttahampaiden jälkiä. Myyrien tuhot tuntuvat jo lompakossakin, uusien isojen pensaiden hankinta ei ole halpaa. Onneksi syreeniä saa ystäviltä ja tutuilta lisää ja sitä suosinkin jatkossa.

Juha teki upeat kärhötelineet kukkapenkkeihin laitettavaksi, mutta ennen niiden asettelua ja kärhöjen istutusta pitää ostaa taas rappausverkkoa ja vuorata istutusalue sillä. Tilaa telineille löytyy vain sieltä missä myyrät ovat pitäneet huolen ettei paikalla ole mitään kasvavaa. Toisaalta onneksi samaan rappausverkolla vuorattuun monttuun mahtuu muutama liljakin, sillä tein aika reteän sipulitilauksen loppukesäksi... Muutoin shoppailuni on ollut maltillista, hyvä niin kun en ole ehtinyt enkä päässyt istuttamaan edellisiäkään ostoksia. Porkkalan kartanon historiallisen puutarhaluentokierroksen jälkeen oli kyllä ihan pakko käydä katsomassa  kartanon myymälässä olisiko siellä mitään kivaa. Ja olihan siellä... Ostin  hehkuvan punaista "Barlow"-akileijaa (kun juuri sitä väriä minulla ei vielä ollut) ja valkolehtistä isomaksaruohoa.

Kesäkuussa ostamani rhodo pääsi vihdoin lopulliselle kasvupaikalleen muiden rhodojen jatkoksi pari viikkoa sitten kun takapihan metsänrajaa siirrettiin. Isä ja Juha urakoivat koivujen kaadoissa, kone kiskoi kannot (myös vanhoja lahoja isoja kantoja) pois ja tasoitti alueita. Isän tekemän kivikohopenkin takaa kaadettiin isot kuuset ja vanha kasvijätteellä täytetty tervahauta tasoitettiin. Uuden tasaisen alueen reunaan siirsin kasvimaalta karhunvadelmat ja loput jalostetut vadelmat jotka saavat nyt sitten vapaasti levitä eivätkä karhunvadelman piikikkäät oksat enää revi takin tai puseron hihaa ohi liikkuessa kuten kävi kasvimaan reunalla.

Syksyllä ostamani yllätyspuut (kun halvalla sain) paljastuivat siis koristeomenapuiksi, mutten olen vielä keksinyt niille uutta paikkaa. Ovat siis yhä valeistutuksessa entisellä perunamaalla.

Kasvimaan viereinen kukkapenkki menee remonttiin heti kun ehdin sen kimppuun, siinä ei kasva kuin rikkaruohot kunnolla. Edes narsissit ja laukat eivät viihdy myyrien rellestäessä kukkapenkin alla. Liljat kukkivat (toivottavasti) upeasti siinä päädyssä kun ovat häkin suojassa. Mutta rikkaruohoilta häkki ei suojaa. Vesiheinällä on ollut otollinen kasvukesä ja koirien junioriosasto (Fiona ja Maura) ovat syöneet sitä urakalla kitkemisen jälkeen.

Kasvimaalla avomaankurkut ja kesäkurpitsa ovat kärsineet kylmistä öistä ja tuulisista päivistä, silti kummatkin tekevät satoa kiitettävästi. Kaalit kerivät kauniisti, liian myöhään istuttamani perunatkin kasvavat hyvin ja sipulia tulee taas paljon, niin kuin aina. Jostain syystä ne viihtyvät meillä sekä maassa että lavoissa. Myös porkkana, tilli, punajuuret ja salaatti kasvavat hyvin kun vihdoin pääsivät vauhtiin. Basilika ymmärrettävästi ei kasva kun on liian kylmää. Tomaatit, paprikat ja chilit (joista miltei kaikki ovat  taimina saatu Puutarha ja Hellan Ullalta) ovat talon seinustalla kun ei ole kasvihuonetta. Isot tomaatit tekevät vasta kukkaa, chili ei edes kuki. Paprikoissa on sentään pienet raakileet.

Takapihan iso nurmikenttä on surkean näköinen, siitä en ole ottanut edes kuvaa. Tänä keväänä emme lannoittaneet sitä ja talvi isoine jääkenttineen oli rankka. Huonosti kasvava ruoho tietää sitä etten ole saanut kasvimaalle tarpeeksi katetta, joka tietää lisää kitkemistä.. Nurmikentän laidalta on kaadettu pari traktorin peräkärryllistä koivuja jotka veivät ravinteita ja vettä istutuksilta ja nurmikolta. Nyt komeat vanhat männyt pääsevät oikeuksiinsa kun ne näkyvät taloon päin paremmin.

Grillikatos ja siihen yhdistettävä kasvihuone siirtyvät projektina ensi tai seuraavaan kesään, taas loppuu aika kesken. Mutta kaikkea muuta on tullut tehtyä ja tullaan vielä tekemään, ei käy aika pitkäksi loppukesänäkään. On vain käsittämätöntä miten tämä puoli vuodesta (huhti-syyskuu) kuluu niin paljon nopeammin kuin se toinen puoli!

"Black Parrot" kukki viimeisenä tulppaaneista, vielä kesäkuun lopussa.

Harjaneilikoiden kukinta oli kovin vaisua viime kesänä, nyt taas ovat upeita.

Jaloakileija "Nora Barlow" kukki toissavuonna kylvetyistä siemenistä.

"Nora Barlow" ja juhannuspioni kesäkuun lopussa.

Laukat ovat hurmanneet minut ja monet pihallamme kävijät. Ne eivät kelpaa myyrille, kukkivat siihen aikaan kun muut korkeat kasvit ovat vielä ihan tynkiä ja kukinta kestää kauan.

Kerrottu kruunuvuokko pohtii avautumista.

Monivuotisista unikoista vain yksi taimi lähti kasvuun ja kukki, monta olen istuttanut tuloksetta. Taustalla vaaleanpunaisia akileijoja.

Sysikurjenmiekka yllätti kukinnallaan. Olin ihan varma että se oli yhden kesän juttu pari vuotta sitten, viime kesänä siitä ei ollut tietoakaan. Nyt se teki yhden, mutta sitäkin näyttävämmän kukan. On se upea!

Tämän mielenkiintoisen kurjenmiekan ostin Lepaan puutarhamessuilta viime vuonna ja onnistuin talven aikana hävittämään sen nimikyltin :( Tuo on jännä kun sillä on siperiankurjenmiekan ohut terälehtinen kukka, mutta saksankurjenmiekan varsi.

Tarhasarjaliljoista "Landini" yllätti olemalla juuri niin tumma kuin mitä kuvissa ja pakkauksessa väitettiin. Yleensä nämä tummat liljat ovat vain tummemman punaisia, mutta tämä on todella mustanpunainen. Aivan hillitön.

Tämä oli ensimmäinen kesä kun miltei kaikki edellisvuosina istutetut pionit kukkivat. Yllätys yllätys, niissäkin on monta sellaista joka on jotain ihan muuta kuin piti. Olen ostanut kuittien ja merkintöjeni mukaan kolme punaista "Karl Rosenfield"iä. Yhtään Kallea ei kukkapenkissä ole, sen sijaan niiden tilalla kaksi tällaista oikein kaunista pionia. Myöskään yhtään "Bowl of Beauty"a ei näkynyt vaikka niitä piti olla neljä (!), joista yksi on kyllä vielä ihan vauvapioni.

Tämän piti olla se kolmas Kalle, näyttää olevan "Primavera". Hurmaava tuoksu ja kaunis kukka, en valita sen väärästä identiteetistä!

Tämä ei ole "Bowl of Beauty" vaan "Santa Fe". On äkkiseltään katsottuna hyvin samannäköinen.

"Sarah Bernhardt" kukkii vuodesta toiseen upeasti ja upeana.

"Nymphe" teki vain yhden kukan.

"Primavera" ja varjolilja.

Näemmä en ottanut yhtään yksittäistä kuvaa valkoisista pioneista (Festiva Maxima ja Duchesse de Nemours). Alla olevassa kuvassa näkyy myös Juhan tekemä kärhöteline, se yksi kolmesta jonka ehdin laittaa jo maahan. Se on peikonpähkinäpensaan paikalla, myyrät tuhosivat peikonpähkinän tänä keväänä.

Valkoista ja vaaleanpunaista.


Kurjenpolvi "Splish Splash"

Yksi osa uudesta metsänrajasta takapihalta. Tuohon tulee rhodoja ja hortensioita.

Kaksi neljästä kasvilavasta. Hallaharsotuet ovat olleet ahkerassa käytössä tänä kesänä. Harmikseni tuuli on ollut niin raivoisaa että se on repinyt harsot irti jos ne ovat olleet pyykkipojilla kiinni ja kokonaan ne ovat revenneet jos olen laittanut kiviä harsojen tueksi.

Jos jotain iloa näistä vaihtelevista säistä on ollut niin auringonlaskut ovat olleet upeita!



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Viherpiha-lehti 7/2017

Uusimmassa Viherpiha-lehdessä on toimittaja Outi Tynyksen kirjoittama juttu meidän pihan liljoista. Myös mustavalkoiset karvaiset elementit ovat jutussa ja kuvissa mukana, tottakai. Juttu tehtiin ja kuvattiin viime heinäkuun lopussa, harmillisesti puuliljat eivät olleet vielä aloittaneet täyttä kukintaansa ja tarhasarjaliljat olivat jo lopettelemassa. Ajankohtahan oli aikataulujen takia sovittu jo paljon aikaisemmin eikä säitä ja liljojen sielunelämää voinut ennustaa etukäteen. Onneksi liljoja löytyi kuvattavaksi tarpeeksi vaikkakin olisin halunnut ne upeimmat puuliljat paremmin juttuun mukaan. Marmatin liljoille kun se upein kukinta oli neljä päivää sen jälkeen kun Outi ja kuvaaja olivat käyneet.

Tänä kesänä kukinta on ainakin tarhasarjaliljoissa vielä parempi. Talvi oli suotuisa toisin kuin toissatalvi, jonka jäljiltä oli enemmän mätiä sipuleita kuin kasvavia. Tosin loppukesästä pitää tehdä uusia häkkejä liljoille, sillä ne häkit jotka ovat vanhimpia ovat vajonneet liian syvään ja kaikki niissä olleet liljat ovat päätyneet myyrille.

Ruukuissa esikasvatetuista liljoista vain kuningaslilja on avannut nuppunsa, muilla kestää vielä. Myös pionit selvisivät talvesta hyvin ja vihdoin, muutaman vuoden odottelun jälkeen suurin osa niistä kukkii. Vain kaksi pionia kuoli talven aikana ja monta viime kesänä istutettua on vielä hyvin pieniä, mutta vanhemmat pionit ovat nuppuja täynnä. Toivotaan että ennustettu kolea ja kostea juhannusää ei pitäisi paikkaansa, sillä etenkin "Duchesse de Nemours" ja "Festiva Maxima" kärsivät edelliskesinä kosteudesta kukinnan alkaessa: osa nupuista mätäni ja osa kukinnoista aukesi vain osittain.

Tulppaanien kukinta on kääntynyt jo loppusuoralle. Viime kirjoituksessa valitin kun paljon tulppaaneita jäi kokonaan kukkimatta, joko nuput olivat tosi pieniä tai sitten näivettyivät kokonaan. Suurin syy epäonnistuneeseen kukintaan taisi olla minä itse, olin istuttanut liian syvään, liian vähällä ravinnolla: liikaa hiekkaa, liian vähän lannoitetta ja multaa ja liian vähän kastelua. Kuiva kevät oli perennapenkissä todella kuiva. 

Laukoilla on paras kukinta-aika juuri nyt, niistäkin osa kasvaa nurinpäin. Siis kukkavarsi on kääntynyt ja kukka sojottaa kohti maata. Veikkaan syyksi kylmää, toissaviikolla viimeksi käytiin lähellä hallaa. Akileijat ovat myös aloittaneet kukinnan, niitäkin on nyt paljon kun toissavuonna siemenestä kylvetyt ovat kukintavuorossa. "Nora Barlow" kukkii taas runsaasti, viime vuonna niitä oli vain pari taimea. Uusia yllätyksiäkin on, Vaarin Torpan Pirkko Koverolta saaduista siemenistä ovat kukintavuorossa ihanat sinivalkoiset ja hyvin tumma lila, jota pihassamme ei ole aiemmin ollut. Sen sijaan "Black Barlow" pitää taukoa tänä kesänä ja "Blue Barlow" jonka hankin taimena Tokmannilta keväällä erehtyi kukkimaan jo sisätiloissa (!) ja suivaantui perennapenkkiin istuttamisesta pahasti. Myös sinivalkoinen japaninakileija on lähes kadonnut, syyksi epäilen myyrää joka on vienyt siltä osan juurista ja suuren osan mullasta alapuolelta.

Kasvimaalla sain vihdoin kaalien taimet omalle lavalleen ja sen jälkeen paketoin lavakauluksen tiukasti harsoon, jota raotan seuraavan kerran muutaman viikon kuluttua. Viime vuonna kaalien riesana olivat kaalikoit jotka pääsivät mellastamaan sinne harakoiden rikottua verkon ja sen jälkeen sinne tunkivat etanat. Nyt on verkon tilalla moninkertainen kerros harsoa ja lavakauluksen reunat sivelty tervalla pariin kertaan. Onnea vaan etanoille jos sitä pitkin yrittävät kivuta kaalien kimppuun.

Kasvimaan koko pieneni, mutta tilaa jäi edelleen kuudelle isolle ja aika pitkälle kohopenkille. Niihin laitan perunaa (juu, tiedän että olen myöhässä, mutta ehtivät ne vielä), maissia (kunhan juhannus on ohi ja taimet uskaltaa siirtää kuistilta jossa ne odottavat vihoviimeisten hallojen häipymistä) ja loput parsat. 

Avomaankurkkujen ja kesäkurpitsan sekä lamopinaatin taimet ovat tiukasti harsoon peiteltyinä jo lavoilla, onneksi viime päivien sateet ovat pitäneet huolta kastelusta. 

Tomaatit, paprikat, chilit ja yrtit ovat ruukuissa, kolme ensimmäistä ovat ulkona talon seinustan suojassa kun kasvihuonetta ei vielä ole. Se projekti on tulossa, mutta kuten arvata saattaa, se(kin) lähtee meiltä kuitenkin lapasesta urakkana, joten kerätään voimia (ja rahaa) rakentamiseen. 
Tomaatteja on 11, Puutarhan ja Hellan Ullalta saatuja suurin osa, kuten kaikki chilit ja osa paprikoista. Suippopaprikat ostin taimina Heinolasta Valveen puutarhasta, mutta ne suivaantuivat pahasti viime päivien tuulista ja tämän päivän koleasta kelistä: pudottivat kukkia ja raakileita ja jopa osan oksista. Saa nähdä tekevätkö satoa lainkaan. 

Jottei aika kävisi pitkäksi, olen hamstarannut ihan liikaa kärhöjä (taas) ja kaikenlaista muuta istutettavaa (kuten rhodoja), joille pitää saada tilaa. Kas, kaadetaan puita niin saadaan lisää tilaa pihalla... Eli osa pihan reunustan koivuista saa moni häädön ja tilalle tulee jotain muuta. Kuten lisää rhodoja :) Juha tekee kolmea isoa kärhötukea ja minun pitäisi keksiä minne suojaisaan ja aurinkoiseen paikkaan tuet tulevat. Tällä tontilla kun tuulee jatkuvasti, etenkin niissä aurinkoisiin paikkoihin käy puhuri pelloilta ja siitä kärhöt eivät tykkää. Toivottavasti keksin sijoituspaikan niille ja kaikille muille pikku harhaostoksilleni ennen syksyä...

Upea ruusumainen tulppaani "Wedding Gift"


 "Carnaval de Rio", kuvattu lähes puoliltaöin. Kesäiltojen/öiden valo on upeaa!


 "Princess Irene"

"Virichic" (joka on kyllä omituisen muotoinen kun pitäisi olla enemmän liljatulppaani..)


"Fringed Family"

"Queen of Night" on niin kaunis, etenkin illan valossa.


 Lilaa ja valkoista ilta-auringossa 14.6.2017
 
"Nora Barlow"

Pirkko Koverolle kiitos tästä upeasta tumman lilasta akileijasta

Vaaleanpunaista ja vaaleansinistä, akileijat yllättävät (näiden kohdalla piti olla perennapenkissä keltaista jaloakileijaa)


Liljapenkissä on ruuhkaa (oops, ne viime vuonna lepäilleet ja osa kuolleiksi luulemistani liljoista ovatkin näemmä hyvin hengissä..). Onneksi meillä käy sellainen puhuri että homeelta ja liljojen mätänemiseltä vältytään jos kesä ei ole liian kostea. Onneksi lisäsin tuohon penkkiin mullan sekaan hienoa hiekkaa viime syksynä.

Laukkoja ja saksankurjenmiekkoja ilta-auringon valossa 14.6.2017

Huvimaja ilta-auringossa 14.6.2017

Iltaruskot ovat olleet huikeita, tähän aikaan vuodesta ne ovat parhaimmillaan.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ja tänä keväänä sanoimme hyvästit näille...

Puutarhanhoito ei ole mikään zen-juttu, ei ainakaan minulle. Tänä keväänä pihalla ovat olleet tunteet ja koneet suuria ja se on takuulla kuulunut jos joku on tonttimme lähellä liikkunut. Jos ei äänekästä sadatteluani myyrätuhoista niin ainakin traktorin jyrinää ja moottorisahan pärinää. Tosin oma uusi akkukäyttöinen moottorisahani on kovin vienoääninen, mutta isän ja Juhan kaataessa isompaa puuta pihan reuna-alueilta on jo kalustokin järeämpää.

Myyrätuhot alkoivat olla niin massiivista luokkaa etenkin etupihalla että asialle oli pakko tehdä jotain. Karkottimista ei ole mitään apua, myrkkyä emme voi koirien takia käyttää ja kaikkia kasveja ei voi suojata. Etupihalla oli suuria kekoja ja valtavia onkaloita joihin upposi jalka pohjetta myöten jos sellaisen päälle sattui astumaan. Sen sijaan myyrät olivat pysyneet poissa tontin reunalta joka oli ennen perunamaana ja joka käännettiin ja tasoitettiin muutama vuosi sitten. Joten sama urakka tehtiin muulle osalle etupihan nurmikkoa. Se käännettiin, sai kolme traktorin peräkärryllistä multaa ja sitten se tasoitettiin. Samalla myyrien tuhoamat vanhat syreenit saivat kyytiä ja nurmitila avaroitui.  Pettymykseksemme uudet keot ilmaantuivat pari päivää lanaamisen jälkeen, mutta ainakin niillä talttahampailla on ollut enemmän työtä kun kaikki vanhat onkalot oli tuhottu.
 Sinne meni myyrien onkalot... Etupiha kääntämisen jälkeen. Vanha perunamaa joka käännettiin muutama vuosi sitten näkyy takana. Siellä ei ole yhtään kekoa.

Kolme traktorin peräkärryllistä multaa, eikä meinannut riittää.

Myyrätuhot ovat tulleet kalliiksi, ajasta ja vaivasta puhumattakaan. Seitsemän vuotta sitten ystäviltäni lahjaksi saamani peikonpähkinä kesti suojaamatta "väärässä" paikassa 30 asteen pakkaset, tontin jatkuvan tuulen ja kuivuuden, mutta kun myyrät söivät sen juuret, se luovutti. Tutkin isoa terijoensalavaa muutama päivä sitten kun silmut eivät olleet kehittyneet lehdiksi. Siihen nojatessani koko puu kaatui. Sillä ei ollut lainkaan juuria. Se on jo neljäs myyrien syömä salava.

Myös viime syksynä ostamani kirsikkapuu on syöty, ihan kuten pelkäsinkin. Onneksi ostin sen huomattavalla alennuksella ja päätin samalla että ihan turha hankkia meille mitään hedelmäpuita.

Tällä viikolla ilmestyy Viherpiha-lehti jossa on viime kesänä tehty juttu pihamme liljoista. Pääkuvassa (oletan että se on jutun pääkuva) on toinen etupihan perennapenkin päädyistä jossa kukkii liljat rehevästi. Ainuttakaan niistä liljoista ei ole enää. Niiden häkki oli vajonnut liian matalalle ja kaikki sipulit on syöty. Laitoin esikasvatuksessa olleita liljoja ruukuissa siihen kohtaan että siinä olisi edes jotain. Onneksi myyrävapaalla alueella takapihalla näyttää liljojen suhteen oikein hyvältä. Suorastaan ruuhkaiselta. Osa kärsi aika lailla muutama yö sitten pakkasesta (!), mutta kukintaa riittää takuulla. Sen sijaan ruukuissa esikasvattamani liljat ovat kukkineet ja kasvaneet oudon nihkeästi, paljon huonommin kuin viime vuonna. Mietin että oliko hiekkaisa mutta lannoitettu kesäkukkamulta sittenkään oikea valinta niille, viime vuonna ne kasvoivat hyvin ihan tavallisessa perusmullassa. Vain kuningaslilja on aloittanut kukinnan, suurimmassa osassa ei ole vielä nupuista tietoakaan, kolmen kuukauden kasvun jälkeenkään.

Koska puutarhuri on ensijärkytyksen ja -kiukun jälkeen ikuinen optimisti, on myyrien tuhovimmassa  hyvätkin puolensa: perennapenkeissä on nyt tilaa kaikille uusille (lue: mielellään myrkyllisille) kasveille ja esikasvatuksessa olleille ruukkuliljoille on tilaa, samoin kuin daalioille. Jostain syystä myyrät jättävät daaliat rauhaan, samoin kuin pionit.

Positiivista oli myös huomata että pionit ovat talvehtineet oikein hyvin. Vain kaksi viime kesänä istutettua pionia on poistunut vahvuudesta, "Shirley Temple" ja "Coral Sunset" irtisanoivat sopimuksen. Muut ovat lähteneet topakkaan kasvuun, jopa sellaiset jotka näyttivät kuolleilta viime kesänä ja parin pionin olemassaolon olin jopa unohtanut.

Myös kärhöt selvisivät talvesta hyvin, tosin kuusi seitsemän niistä on kyllä kadonnut talven aikana. Niistä kolmen kohtaloksi muodostui kasvupaikka myyrien reitin varrella. Toisaalta minulla on kuistilla 6 kärhöä odottamassa istutusta ja Puutarha & Hellan Ullan kanssa tehty ostosmatka Raision Pirilään sekoitti pasmat täysin kun siellä oli kaikki köynnökset vitosen kappale... Masokisti kun olen, ostin taas tuoksuköynnöskuusaman (taisi olla kolmas tai neljäs eivätkä edelliset ole selvinneet tontillamme...), mantsuriankärhön ja pari jalokärhöä.

Samalla Turku-Raisio-Lieso-sightseeingillä tarttui mukaan myös yksi tuija, yksi rhodo (vaikka niin vannoin etten enää niitä hanki..), salkoruusuja (talvi ja myyrät veivät edelliset), isotähtiputkea (pahus kun ei löytynyt lisää punaisia versioita), punahattua (optimisti, se ei kuki meillä kuin pari kesää ja kuolee pois) sekä lisää kesäkukkia ja yrttejä. Liesossa ollut kesäkukkamyymälä oli yllätys, niin paljon kaikkea kaunista ja ihanaa ja kohtuuhintaan.

Loput hyötykasvien taimet hankin Heinolasta Valveen puutarhasta, osan (kuten maissit ja kaalit) ostin Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä. Valveelta ostin avomaankurkun taimia, kesäkurpitsaa, napostelupaprikaa ja aina yhtä satoisaa ja herkullista suippopaprikaa. Ei ole ollut kiire vaikka lava saatiinkin valmiiksi kun säät ovat olleet niin koleat ja kuivat etteivät kurkut olisi selvinneet. Jos nyt vihdoin saisi ne kasvamaan. Salaatin kylvin kuukausi sitten ja ne ovat vasta sormenpään kokoisia. Viime vuonna niitä syötiin jo täyttä vauhtia tähän aikaan vuodesta.

Kasvimaalla saatiin toukokuisista räntä- ja raesateista huolimatta aikaiseksi kaksi uutta isoa kasvilavaa. Aikataulu meni tiukille kun kolmentuhannen litran multakuorma ei tullutkaan sovitussa ajassa vaan vasta viimeisenä lomapäivänäni. Kun toukokuussa on koirien osalta kisakausi kiireisin ja pihalla eniten työtä, ovat vuorokauden tunnit tiukilla. Tosin lavojen rakentaminen venähti säidenkin takia, lankkujen terva ei meinannut kuivua viileässä säässä millään. Isä ja Juha urakoivat rakenteet ja sitten taas täytettiin: 700 litraa multaa per lava, 500 litraa hevosenlantaa, muutama kottikärryllinen hiekkaa ja singeliä ja kompostia. Suodatinkangas erottaa lavojen pohjalla singelin ja muut maa-ainekset toisistaan.

Etualalla viime kesänä tehdyt kaksi lavaa, uudet ovat hieman kapeampia.

Jos jaksetaan niin ensi kesänä tehdään vielä kaksi isoa lavaa, mutta siihen ne sitten jäävät. Kasvimaata pienennetään kahden penkkirivin verran jolloin ruohonleikkurilla pääsee marjapensaiden ja kasvimaan välistä. Myös kasvimaata naapuruston koirilta ja ylikesyiltä jäniksiltä suojannut aita poistetaan, lavojen ansiosta sitä ei enää tarvita.

Pihalta on kaatunut/kaadettu puita aika reippaasti, nurmitilaa on tullut lisää ja tulee vieläkin enemmän kun pensailta ravinteita ja vettä vieviä koivuja harvennetaan. Myyrät pitävät huolen että muita lehtipuita ei tule liikaa, ei ainakaan pellon reunalle.

Syksyllä ostamani kaksi nimetöntä ja lehdetöntä puuta paljastuivat koristeomenapuiksi, toinen on valkokukkainen ja toinen hurmaava punainen. Niille pitäisi keksiä vielä lopullinen sijoituspaikka.

Tulppaanien kukinta jäi yllättävän vaisuksi ottaen huomioon että istutin syksyllä useampi sata sipulia. Osa ei kukkinut lainkaan, osa hyvin pienillä kukilla. Joko olen istuttanut ne liian syvään tai sitten hyvin kuiva kevät haittasi kasvua. Kukintaa on ollut kuitenkin riittämiin ja taas lukuisia tulppaaneja jotka eivät ole vastanneet sitä mitä olin ostavinani. Ei käy tylsäksi kun pitänee arvailla mikä lajike pussissa on oikeasti ollut.

"Sun Lover" aloitti tulppaanien kukinnan toukokuussa

Tämän piti olla "Slava". Ei näytä siltä.

 Tätä en muista, on edellisvuotisia.

"Black Parrot"

 "Blue Wow" (kuvassa liian punertava, oikea sävy on sinisempi)

"Crystal Star"

"Dream Touch"

 "Finola"

"Queen of Night"

"Sapporo", yksi aikaisimmista kukkijoista.

Kukka kuin pioni tai ruusu, ei uskoisi tulppaaniksi: "Uncle Tom"

Japaninakileija. Sininen versio kärsi niin pahoin myyrätuhoista (onkalo alla) että se jaksoi nipin napin tehdä lehdet tänä vuonna.

Saksankurjenmiekka kukkii näyttävästi, "vanhoissa" kasvupaikoissaan se sijaan on huomattavan kitukasvuista. 

Auringonlaskut ovat olleet upeita, tässä kuussa ne ovat näyttävimmillään pihaltamme katsottuna.