lauantai 17. joulukuuta 2016

Vihdoin kotikuvia (mustavalkoisten elementtien kera)

Miltei 4 vuotta sitten aloitettu remontti on vihdoin valmis. Pientä viimeisteltävää löytyy yhä ja muutettavaa varmaan loppumattomiin, mutta talon sisätilat ovat nyt esittelykelpoiset. Suurimmat, kalleimmat ja tärkeimmät remontin osat eivät näissä kuvissa varsinaisesti näy, eli eristykset ja kokonaan uusi lämmitysjärjestelmä aurinkopaneeleineen. Laattalattian alla on kilometrin verran lämmityputkea, kaikki pinnat ovat uusittu (paria seinää lukuunottamatta), seiniä kaadettu, sähkötyöt teetetty aika lailla uusiksi, uusia vesipisteitä on lisätty jne.

Juha teki isäni avustuksella miltei kaiken itse, vain ammattilaisia vaativat kohdat on teetetty. Laatoitusta ja pintojen maalaamista riitti, Juha ja isä konttasivat parisataa neliötä lattiaa ja kurkottelivat kattoon maalia saman verran. Minun osuuteni remonttiin jäi vähäiseksi, suurin työni oli repiä vanhat tapetit irti seinistä remontin alkuvaiheessa.

Pimeä talvipäivä ei suosinut kuvausta, joten miltei puolet huushollista jäi kuvaamatta. Kunhan valo lisääntyy ulkona niin että sitä riittää sisällekin asti, otan taas kameran esiin sisätiloissa. Onneksi talvipäivän seisaukseen on enää muutama päivä ja sen jälkeen siirrytään kohti valoa (ja kevättä!).

 Hirvenlihapata odottamassa leivinuuniin pääsyä itsenäisyyspäivänä

Viime helmikuussa otettuja keittiökuvia on täällä http://mustavalkoistenkoti.blogspot.fi/2016/02/viimeinkin-keittio.html

Talommehan on entinen paritalo, joten meillä on kaksi keittiötä, kaksi kuistia, kaksi eteistä ja kaksi suihkutilaa. Tarpeellisia kaikki, sillä toisessa keittiössä on koirien ruuat ja ne syövät siellä, samoin koirien tavarat ja kulku koirien kanssa sisään ja ulos hoituvat toisen eteisen ja kuistin kautta. Koirien pesu käy kätevästi toisessa suihkutilassa joka on lähellä ulko-ovea. Rapakeleillä se on jatkuvassa käytössä ja toinen suihkutila pysyy siistimpänä.

Talon keskellä kulkee pitkä käytävä joka aikoinaan yhdisti asunnot. Niiden välissä on toinen suihkutila ja sauna. Periaatteessa tämä tila on ns. pukuhuone. Käytännössä toisen keittiön aputila.
Koska talvellakin on pakko nähdä jotain vihreää eikä sisäkasveja meillä juuri ole, on yrteistä edes hieman iloa. Herbie sisäpuutarhalaitteen saimme lahjaksi ja sijoitimme sen tuohon keittiön aputilaan. Minttu viihtyy sisäpuutarhalaitteessa hyvin, kesällä se leviää kasvimaalla raivoisasti, mutta tässä tapauksessa sen elinvoimaisuus on ilo. Minttu päätyy etenkin mansikan seuraksi aamupirtelöihini.

Peilien avulla maksimoimme valon määrän, joten peilejä ja valoa läpäiseviä pintoja meillä riittää.
 

Peilejä on etenkin eteisessä jossa ei ole yhtään ulkoseinää eikä ikkunaa. Taustalla näkyy ruokailutila.

 

Alkusyksystä mielenkiintoisten sattumien ansiosta meille päätyi edullisesti vanha hyväkuntoinen senkki ja liinavaatekaappi. Jälkimmäisestä otan kuvan paremmalla valolla jolloin sen upea pinta pääsee esille. Senkki päätyi eteiseen ja se tarvitsi vain hieman Juhan tekemää tuunausta ja uudet helat.
 

Koirahuoneeseen on laitettu kaikkea sitä, mikä ei muualle ole sopinut tai mahtunut ja talon ainoat sisäkukat. Sänky on Juhan isän tekemä ja sijoitettu niin että siitä näkee suoraan portille. Aika harva vieras pääsee pihaan asti ilman että ikkunassa on mustavalkotrio katsomassa. Sängyn patja on suojattu ja erikseen peitolla päällystetty, tarpeen vaatiessa yövierasta varten (joka joutuisi sen kyllä jakamaan mustavalkoisten kanssa...). Sängyllä makoilee Fiona, Noppa viihtyy viileämmällä lattialla.

Koirahuoneessa on ikkunassa jouluvalot (tottakai) ja niitä harvoja uusia huonekaluja joita meille on hankittu: Ikean kaappi.

Takkahuone valmistui viimeisenä. Punatiilitakka vaihtoi väriä ja edustan pintaa, siinä on pieniä rantakiviä. Kynttilätelineet ovat Juhan tekemiä, metallinen lintuteos saatu ystäväpariskunnalta.
 

Sohva on käytettynä ostettu ja uudenveroinen. Ihan uutta ei koiratalouteen kannata hankkia.
 

Talon toisen puolen takka oli punatiilinen myös. Kirjoja riittää yhden seinällisen verran, mutta lisää tilaa tarvittaisiin niille vielä. 
 

 Kylpyhuoneessa on maitolasiovi maksimoimassa käytävän ikkunan kautta tulevaa valoa.


Lasitiili-ikkunan kohdalla oli ennen ovi ja kulku takkahuoneeseen.

Saunassa on vanhat seinälaatat, kaikki muu on uusittu.

Ai mitä sitten seuraavaksi nyt kun tämä taloprojekti on nyt valmis? Juhalla ja isälläni on riittänyt urakkaa pihalla ja se jatkuu yhä.. Noiden lisäksi olen luetteloinut pihalta "muutaman" puun jotka pitäisi myös kaataa.


Vanhempieni kesämökille tulee putkiremontti, joten siellä uusitaan pesutiloja ja vessa. Ensi vuonna on rakennuspuuhaa tiedossa mökillä ja kotona jatketaan talon ulkopuolisella fiksauksella sekä muutamalla mielenkiintoisella projektilla. Ei pääse aika käymään pitkäksi jatkossakaan :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä - vastaus haasteeseen

 Sain Kesäkukalta Kosmosta ja leijonankitaa-blogista haasteen Kuusi kuvaa kesästä.

Vaikea haaste kun olisin tyrkännyt tähän kuusikymmentä kuvaa, mutta jos kuitankin vain nämä:

Tulppaani Sun Lover. Todellinen aurinko toukokuisessa vaaleanvihreässä ja vielä osittain ruskeassa puutarhassa. Todellinen valontuoja joka kukkii pitkään isoin hehkuvin kukin. Kesänaloittajakukka.
 

Siinä missä "Sun Lover" aloitti kesän, pioni "Sarah Bernhardt" aloittaa toisenlaisen väri-ilotulituksen perennapenkissä. Pionit kukkivat tummanpunaisesta herkkään pinkkiin, valkoisena pienin punaisin tai keltaisin sävyin, rehevänä, runsaana ja kauniina. Iso perennapenkki on juhannuksesta eteenpäin kuin pienen prinsessan unelma, täynnä vaaleanpunaista unelmaa.

Yksivuotiset unikot kukkivat kesäkuusta aina ensimmäisiin hallaöihin saakka kun siemeniä muistaa heitellä pitkin kevättä ja alkukesää. Niiden kukinta ei kestää kauaa yhdellä kukalla, mutta kun niitä on tarpeeksi, riittää väri-ilotulitusta. 

 Keskikesän taipuessa loppukesään on liljojen vuoro. Minun suuri rakkauteni pihalla. Monen mielestä tuoksuvat liljat haisevat, minulle niiden huumaava tuoksu on merkki siitä että kesä on parhaimmillaan. Ensimmäiset, ruukuissa esikasvatetut liljat aloittavat jo alkukesästä, maassa häkeissä myyriltä suojassa olevat aloittavat kukinnan vasta heinäkuun loppupuolella. Ruusuliljoja minulla ei ollut aiemmin, ts. näin kerrottuja kuin tämä (jonka nimi selviää kunhan löydän ostoskuitin jostain...). Ruusuliljojen kukinta ja tuoksu ovat niin hurmaavia että niitähän on pakko saada lisää..

 Kun kesä lähestyy loppuaan, väri-ilotulitus jatkuu daalioilla ja gladioluksilla. "Akita" oli yllätys, en huomannut sen tiedoista tarkistaa kuinka isoksi kukka kasvaa. Ihmettelin vain miten kauan se kasvattaa nuppujaan, mutta sitten kukan kokoa ja kestoa riittikin. Joka kukka oli erilainen, vain koko ja sävyt olivat samat.

Viimeisenä kukkivat daaliat. Vaikka niitä esikasvattaa, jää kukinta aina viimeiseen asti, hallaöidenkin jälkeen oli vielä muutama topakka tapaus kukassa. Tämä Lidlistä ostettu kerrottu gladiolus oli kerrassaan hauska ja kaunis. 

Kun gladiolukset aloittavat kukinnan, on kesän lähtölaskennan aika. Ne ovat niitä joita vielä suojataan hallaharsoin viimeiseen saakka, jopa sen jälkeen kun daaliat ovat jo kylmettyneet. Kun on aika katkoa gladiolusten varret ja nostaa sipulit ylös katsottavaksi mitä kannattaa varastoiden talven yli kellariin ja mitkä menevät kompostiin, on kesä jo kokonaan ohi. Siksi gladiolukset ovat minulle haikeita kukkia, kesän lopun ilmoittajia. 

Yhtään kokonaiskuvaa en tähän(kään) saanut, pidän kukkien lähikuvista vaikka mielelläni katson muiden puutarhojen kokonaiskuvia ja laajempia näkemyksiä.

Toivon että haasteeseen vastaavat Puutarha ja Hella ja Vaarin torpan puutarha.
Muiden näkemyksiä samasta aiheesta on todella  mielenkiintoista katsoa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Liljojen häkitystä ja anonyymejä puita

Puutarhurin optimistinen asenne on ollut koetuksella kun talvi tupsahti etuajassa marraskuun alussa. Koirien mielestä lumi ja pakkanen ovat jokapäiväisen hepulin aiheita, minä harmittelen kun mullankaivuu vaihtui lumenluontiin. Tosin ennusteet lupaavat lumen sulamista lähiaikoina, joten pääsen ehkä tyhjentämään kasvimaalta loput laatikot ja kääntämään sen viimeisenkin penkin (jossa on hyvin pakastuneita raitajuuria).

Pakkasista ja lumesta varoiteltiin sääennustuksissa lokakuun lopussa, mutta silti meni hilkulle. Lokakuun viimeisenä päivänä sain viimeisenkin daalian kuivikkeeseen ja kellariin, viimeiset taimiostokset istutin valeeseen perunapenkkiin kevättä odottamaan ja lykkäsin viimeisetkin kukkasipulit maahan. Vuorokautta myöhemmin tuli talvi etuajassa.

Juhan äidin Diana-ruusu oli ainoa ruusu joka selvisi viime talvesta. Se jaksoi kukkia vasta syyskuun lopussa.
 

Lokakuun alussa kun oli vielä kuivaa eikä päiväpakkasista tietoakaan, aloitin pienimuotoisen projektin. Se sitten jotenkin karkasi käsistä (mikä yllätys) ja siitä tulikin vähän isompi projekti... Aluperin piti karsia suopayrttejä jotka levisivät etupihan perennapenkissä riesaksi asti. Piti myös tehdä liljoille uusi häkki kun osa vanhoista oli vajonnut niin syvälle ettei niistä ollut enää suojaa myyriä vastaan.
Siinä samalla päätin tehdä uudet reunukset muutaman metrin matkalle perennapenkkiin ja putsata rikkaruohojen juuristoa pois.

Tuumasta toimeen. Kaivoin ylös kottikärrykaupalla suopayrttiä ja rikkaruohoista multaa, otin ne perennat talteen jotka istutin uudelleen ja tukin toistakymmentä myyrien onkaloa. Kaivoin perennapenkin reunaan pienen ojan johon laitoin tiukkaan tampattua soraa ja myyrien kiusaksi isohkoja kiviä ja laitoin uuden rikkaruohoesteen nurmialueen ja perennapenkin reunaan. Istutin penkkiin Hankkijan puutarhamyymälän syksyn loppuunmyynnistä 50 centillä ostamani tarhapäivänliljat "Burgyndy Loven" ja "Voodoo Dancerin", muutaman pionin (parilla eurolla ostamani "Jadwigan" ja "Felix Croussen" sekä ystävältä saadun kuolanpionin ja vanhan pihapionin jonka hän oli saanut),  siirsin joitain perennoja ja kaivoin kuopan liljahäkille. Siitä liljahäkkikuopasta tulikin aika iso...

 Projekti alkamassa. Suopayrtit ovat poissa, mutta rikkaruohoinen multa vielä poistamatta, osa vanhoista perennoista vielä siirtämättä ja reunukset tekemättä.

Juha teki häkin rappausverkosta, samasta kestävästä materiaalista josta ovat edellisetkin. Se on verran pienisilmäistä etteivät myyrät mahdu läpi ja häkin reunat tulevat reilusti maanpinnan yläpuolelle. Osa matalampiin häkkeihin istutetuista kukkasipuleista nimittäin oli kaivettu ylös nopeasti ja puoliksi jyrsittyjä tulppaaninsipuleita oli pitkin pihaa.
Koska ruukuissa olevat liljat piti saada pian maahan ennen kuin ruukut jäätyisivät ja niitä ruukkuja oli kohtuumäärä (joku sanoisi että oli taas mopo keulinut puutarhurilla keväällä kun liljojen sipuleita hankki, köh..), tuli häkistäkin kohtuukokoinen. Siis pari metriä pitkä ja miltei metrin leveä. Todistettavasti siihen mahtui viisikymmentä liljaa, sata tulppaania ja sata krookusta. Ja aika paljon multaa, säkkikaupalla suorastaan.


 

 Häkki lopullisessa paikassaan perennapenkin reunassa.

Ylläolevat kuvat otin 24.10. Seuraavana päivänä näky oli tämä (taustalla Nuija ja Tosinuija, eli Tara & pallo ja Fiona)

Jottei urakka olisi siihen loppunut, innostuksissani kaivoin kompostin viereisen kukkapenkin vanhan liljahäkin ylös ja tein uuden isomman tilalle. Siihen ei uusia sipuleita juuri mahtunutkaan, sentään kolmisenkymmentä tulppaania sain sinne myyriltä turvaan istutettua.

 Isomaksaruoho aloitti kukinnan syyskuussa ja jatkoi sitä lumien tuloon saakka.

Pohjanrantakukka "Blush" kukki lokakuulle asti.

Viiruhelpiä ei saa hengiltä millään ja se leviää tehokkaasti. Keväällä kitkin sitä kuunliljojen joukosta kottikärryllisen, syyskuussa se oli jo vallannut kitketyt kohdat takaisin.

Multasäkkien ostomatkalla huomasin Rautian kyltin että loput puut ja perennat -70 %. Kaikki kasvit olivat tietenkin lehdettömiä eikä jäljellä olevissa kahdessa puussa ollut mitään lappua tai merkintää. Ostin parilla eurolla makeasinikuusaman ja kysyin myyjältä mitä ne nimettömät puut maksavat. Vitosen, sanoi myyjä koska ei tiedetä mitä ne ovat.

Ja kas, matkaan lähti siis kaksi kolmimetristä puuta, muutama multasäkki ja se kuusama. Puut ovat nyt toistaiseksi entisessä perunamaassa odottamassa kevättä jotta tiedän mitä tuli ostettua :) Valeeseen perunamaahan viime hetkellä meni myös kiinanlaikkuköynnös jonka olin ostanut Rautiasta aiemmin neljällä eurolla. Saaripalstan Sailan kirjokurjenmiekka "Kermesinaa" ihastelin hänen blogissaan kesällä ja kun tuli mahdollisuus sellainen hankkia Lepaan puutarhamessuilta niin pakkohan se oli ostaa. Senkin sain istutettua muiden kurjenmiekkojen joukkoon takapihalle vasta viime hetkellä ennen lumia.

Varastossa odottaa turpeessa vielä 25 liljaa, ovat reppanat umpijäässä. Saas nähdä miten niiden keväällä käy, kunhan ensin löytäisin niille myyrävapaan paikan jonne laittaisin. Ja kunhan nuo lumet sulaisivat ensin alta pois...

Tämän vuoden viimeiset iltaruskot jotka näkyivät meidän pihallemme. Seuraavan kerran huhtikuussa. Kevääseen tuntuu olevan vielä niin pitkä aika.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Uutta kotia etsivät daaliat ja niiden kaverit

Useat hallayöt ja muutamat pakkasyöt ovat lopettaneet lähes kaiken kukinnan pihalla. Vain muutama sinnikäs gladiolus ei ole kylmästä hätkähtänyt ja "Life Style"-daalia sinnittelee talon kulman suojassa, yöt paksun hallaharson sisällä. Siinä kun on vielä monta nuppua joiden soisin aukeavan. Muut daaliat ovat enää mustuneita torsoja tai jo kellarissa kuivan turpeen sisällä talvehtimassa.

Ne loputkin pitäisi saada sinne sullottua, mutta luulen että muutama vaalea daalia päätyy kompostiin kellarin sijasta.

Valkoiset, vaalean lilat ja lila-valkoiset daaliat ovat useita vuosia vanhoja, mutta niitä on ihan liikaa. Ne ovat aikoinaan olleet värikkäitä, mutta kuten edellisessä päivityksessä pohdin, värit ovat kadonneet vuosien saatossa. Maaperän ph-arvo tai joku muu siihen on vaikuttanut. Pihamme on niin iso että haluan daalioilta näyttävyyttä ja väriä, nämä hailakat "häviävät" sinne vaikka kukkivat pitkään ja runsaasti. Muutaman vielä pitäisin, mutta niitä oli toistakymmentä.

Valkoinen ex-värillinen daalia kuvattuna 29.9.

Muutamalle vaalealle daalialle löytyi uusi koti, Vaarin torpan puutarhaan pistin kyytiin myös Imperssion Festivon, jolla on kaunis, mutta pieni kukka. Kuva on otettu 25.9.

Tämän kesän ihastus on ollut Akita, jolla oli valtavan kokoiset ja erimuotoiset punakeltaiset kukat. Kerrassaan hurmaava!
Kuva otettu 27.9.

 Jos en tietäisi, väittäisin että samassa ruukussa oli kahden eri daalian juurakoita. Todistettavasti yhden pienen juurakon siihen ruukkuun alkukesästä lykkäsin.. Akitan kukat olivat hyvin erilaisia keskenäänkin. Kuva otettu 8.9.

Akitan nuput olivat aika häijyn näkoisiä, kuvattu 25.8.2016   

Ihastuttava Mary Evelyn, kuvattu 24.09.               Punavalkoinen daalia, kuvattu 19.9.

 Chocolate and Candy, puutarhamessuilta Helsingistä keväällä ostettu. Ei näytä samalta kuin kuva paketin kyljessä... Kuva otettu 8.9.

Kogane Fubuki, kuvattu 4.9. Väriä vaihtava daalia.

Life Style 30.8.

Pompom daalia Rocco, kuvattu 27.8.

Isokukkainen Duet, kuvattu 18.8.


Kolme uutta kotia etsiviä daaliaa, kuvattu 27.8.

 Tämä vaalea lila siirtyy kai kompostiin, ei mahdu kellariin. Kuvattu 2.10.

Häivähdys lilaa, muut värit ovat jo kadonneet. Kuvattu 2.8.

Oma suosikkini, ei niin suurikukkainen mutta kiehtova Fashion Monger, kuvattu 24.9.

Lidl-ostos keväältä

Joka syksy sadattelen daalioiden talvetukseen liittyvää työmäärää ja joka kevät hankin niitä lisää. Mikään eikä kukaan ole niin huonomuistinen optimisti kuin puutarhuri! 

Kevät ja tulppaanit tulossa, vihdoinkin!

Meillä on tontti ja lähipellot yhä reippaan lumikerroksen peitossa ja tulevaksi viikoksi on ennustettu lisää lunta, mutta silti: kevät on lä...